Taloyhtiöiden kirjanpitoratkaisut heiluttavat asuntosijoittajan, asukkaan ja itse taloyhtiön verotusta. Jos taloyhtiö oikein hölmöilee kirjanpidossaan, se voi joutua jopa maksamaan veroa.
Asuntosijoittajan ja asukkaan verotuksen kannalta merkittäviä ratkaisuja tekevät taloyhtiöt, jotka päättävät yhtiölainojen käsittelystä taloyhtiön kirjanpidossa.
Etenkin uusissa asunnoissa yhtiölainaosuudet voivat nykyisin olla todella suuria niin, että myyntihinta on pienempi kuin yhtiölainaosuus. Toisaalta isoja yhtiölainoja taloyhtiöihin syntyy esimerkiksi vanhojen talojen putkiremonteissa.
Asuvilla osakkailla ja asuntosijoittajilla on erilaiset intressit, mutta mistään varsinaisesta ristiriidasta ei ole kyse. Taloyhtiö voi tehdä ja yleensä tekeekin kirjanpidossaan kumpaakin omistajajoukkoa tyydyttäviä ratkaisuja.
Yleisin tapa on se, että pääomavastikkeet tuloutetaan taloyhtiön kirjanpitoon ja osakkaiden kerralla maksamat lainaosuudet rahastoidaan. Rahastoinnilla vältetään taloyhtiöissä se, että ne joutuisivat maksamaan veroa saatuaan isoja kertasuorituksia. Asuntoyhtiön veron maksu tarkoittaa aikamoista kirjanpitomunausta.
Asuntosijoittaja voi vähentää vuokratulostaan maksamansa pääomavastikkeet, mutta maksamiaan rahastoituja lainaosuussuorituksia ei voi.
Asuntoa myydessä taas rahastoidut lainaosuussuoritukset lisätään hankintahintaan, eli se vähentää myyntivoiton veroa. Jos laina on maksettu pääomavastikkeissa ja tuloutettu kirjanpitoon, asuntosijoittaja maksaa aina täyden myyntivoittoveron. Omassa asunnossa yli kaksi vuotta asuneet osakkaat on tästä verosta vapautettu.
”Järkevästi suunnitellen yhtiöllä on lähes aina mahdollisuus tulouttaa osa suorituksista ilman, että se on asuvilta osakkailta pois. Asuntosijoittajan kannattaa olla pitkästi ennen yhtiökokousta liikkeellä ja selvittää asia isännöitsijän kanssa”, muistuttaa Suomen vuokranantajat ry:n toiminnanjohtaja Mia Koro-Kanerva.
Talouselämä
